Hikoilevan pelaajan suurin ongelma ei aina ole kunto tai tekniikka, vaan maila, joka alkaa luistaa kädessä kolmannen erän puolivälissä. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten hikoilu ja gripin pito liittyvät toisiinsa, mitkä materiaalit toimivat märällä kädellä ja milloin grip kannattaa vaihtaa. Kun materiaali on oikea, ote pysyy rentona koko pelin ajan, eikä mailaa tarvitse puristaa.
Puristaminen on suurempi ongelma kuin moni arvaa. Kun kämmen kostuu ja maila alkaa liikkua, pelaaja kiristää otettaan huomaamattaan. Silloin ranne jäykistyy, verkkopallot karkaavat pitkiksi ja kyynärvarsi väsyy. Moni sitkeä kyynärpääkipu harrastajalla alkaa juuri tästä.
Hikoilu ja gripin pito – miksi materiaali ratkaisee
Sulkapallossa ote vaihtuu jatkuvasti. Kämmenlyönnin otteesta siirrytään rystylyönnin peukalo-otteeseen, ja verkolla mailaa pidetään sormilla lähes löysästi. Siksi gripin pinnan pitää pitää kiinni ilman puristusta, mutta antaa samalla otteen liukua tarkoituksella, kun pelaaja haluaa.
Hiki muuttaa tätä tasapainoa. Suomalaisissa kunnallissaleissa olosuhteet vaihtelevat paljon. Tammikuussa sisäilma voi olla niin kuivaa, että kädet pysyvät kuivina tunninkin. Toukokuussa koulun liikuntasalissa Tampereella tai Helsingissä, ilman kunnollista ilmanvaihtoa, sama pelaaja joutuu pyyhkimään kättä jokaisen pallorallin välissä. Sama grip ei välttämättä sovi molempiin tilanteisiin.
Gripimateriaalit vertailussa
Mailan alkuperäinen grip on yleensä perusgrip eli replacement grip. Se kiedotaan suoraan kahvan päälle, ja siinä on pehmuste. Sen päälle kiedotaan ohuempi päällysgrip eli overgrip, joka on varsinainen kosketuspinta ja kuluva osa. Eroista ja vaihtoväleistä on kerrottu tarkemmin artikkelissa päällysgrip ja perusgrip. Hikoilun kannalta tärkein valinta on päällysgripin materiaali.
Tahmea PU-grip (polyuretaani) on yleisin vaihtoehto. Esimerkiksi Yonex Super Grap on tuttu näky lähes jokaisessa seurasalissa. Pinta tuntuu uutena tarttuvalta ja antaa hyvän tuntuman, kun käsi on kuiva tai vain hieman kostea. Kolmen kappaleen pakkaus maksaa tyypillisesti 8-12 €, yksittäin ostettuna 5-15 €.
Kuiva PU-grip näyttää samalta, mutta sen pinta imee kosteutta tahmeuden sijaan. Uutena se voi tuntua jopa liukkaalta, ja pito paranee vasta, kun käsi alkaa hikoilla. Tenniksestä tuttu Tourna Grip on tämän tyypin tunnetuin edustaja, ja sitä käyttävät myös monet sulkapalloilijat.
Froteegrip eli pyyhegrip on puuvillaa tai puuvillasekoitetta. Se imee kosteutta parhaiten ja tuntuu märälläkin kädellä pehmeältä. Haittapuolena se paksuntaa kahvaa selvästi, likaantuu nopeasti ja kerää hiestä bakteereja. Kilpatasolla, esimerkiksi Aasian turnauksissa, froteegrip on yleinen, koska hallit ovat kuumia ja kosteita. Suomessa se on harvinaisempi valinta.
Myytti: tahmeampi grip pitää aina paremmin
Tämä on yleisin väärinkäsitys gripin ostossa. Tahmea PU-pinta toimii erinomaisesti, kunnes se kyllästyy hiestä. Sen jälkeen pinta muuttuu liukkaaksi kalvoksi, ja pito on heikompi kuin kuivassa gripissä. Runsaasti hikoileva pelaaja huomaa tämän usein noin 40-60 minuutin pelin jälkeen.
Kokenut pelaaja valitsee siis gripin oman hikoilunsa mukaan eikä sen perusteella, miltä grip tuntuu kaupan hyllyllä. Kuivakätiselle tahmea PU on lähes aina paras. Hikoilevalle kuiva PU tai froteegrip toimii paremmin, vaikka ensikosketus tuntuisi oudolta.
Sääntöön on poikkeus. Jos pelaa vain tunnin vuoron kerran viikossa, tahmean gripin heikkeneminen ei ehdi juuri haitata. Silloin riittää, että grip vaihdetaan useammin.
Paksuus ja käden koko muuttuvat samalla
Materiaali vaikuttaa aina myös kahvan paksuuteen. Ohut PU-päällysgrip lisää halkaisijaa vain vähän. Froteegrip voi paksuntaa kahvaa niin paljon, että tuntuma vastaa suunnilleen yhtä grip-kokoa isompaa mailaa. Pienikätinen pelaaja tai juniori voi tällöin menettää rannepelinsä nopeuden.
Ammattilainen aloittaa siksi kahvan kokonaispaksuudesta. Jos froteegrip tuntuu liian paksulta, perusgripin voi ohentaa tai poistaa ja kietoa froteen suoraan kahvan päälle. Tätä ei kannata kokeilla ensimmäisenä kotona: ilman pehmustetta kahvan särmät tuntuvat kämmenessä. Kahvan tuntumasta on oma artikkelinsa gripin paksuudesta.
Yleisimmät virheet gripin valinnassa ja huollossa
Ensimmäinen virhe on gripin vaihtaminen liian harvoin. Hikoileva pelaaja, joka pelaa 3-4 kertaa viikossa, kuluttaa PU-päällysgripin noin 1-3 viikossa. Moni pitää samaa gripiä kuukausia, kunnes pinta on kiiltävä ja reunat purkautuvat. Silloin mailaa puristetaan väkisin, ja syytä etsitään tekniikasta.
Toinen virhe on kerrostaminen. Uusi päällysgrip kiedotaan vanhan päälle, ja kahva paksunee jokaisella vaihtokerralla. Puolen vuoden päästä maila tuntuu oudolta, eikä pelaaja tiedä miksi.
Kolmas virhe on hoitaa hikoilua pelkällä gripillä. Grip on vain yksi osa kokonaisuutta. Muut asiat vaikuttavat yhtä paljon:
– Rannenauha estää käsivarren hikeä valumasta kämmeneen.
– Pyyhe kentän laidalla erien välissä ja syöttövuoron vaihtuessa.
– Hikeä siirtävä tekninen pelipaita kuivaa ihoa nopeammin kuin puuvilla.
– Toinen maila valmiiksi kiedotulla gripillä pitkiin turnauspäiviin.
– Gripin kuivaus pelin jälkeen: maila pois suljetusta kassista heti kotona.
Gripipuuteria tai magnesiumia käyttävät jotkut pelaajat, mutta monissa kunnallissaleissa lattialle levinnyttä jauhetta ei katsota hyvällä. Lisäksi se voi tehdä lattiasta liukkaan, mikä on nopeissa sivuttaisliikkeissä todellinen nilkkariski.
Gripin kietominen hikoilevalle pelaajalle
Kietomistapa vaikuttaa pitoon yllättävän paljon. Pienet erot limityksessä muuttavat pinnan uria, joihin sormet asettuvat.
Aloita poistamalla vanha päällysgrip kokonaan ja pyyhi perusgrip kuivaksi. Kiedo uusi grip kahvan päästä ylöspäin niin, että kerrokset limittyvät noin 2-4 millimetriä. Tiivis limitys antaa tasaisemman pinnan, ja harvempi limitys jättää selvät urat, jotka auttavat märkää kättä pysymään paikallaan. Viimeistele teipillä varren tyveen, ja vedä grip kevyesti kireälle koko matkalta. Löysä grip alkaa pyöriä kahvan ympäri hien vaikutuksesta.
Rystypuolen ja kämmenpuolen kietomissuunnalla on myös merkitystä. Oikeakätisen kannattaa yleensä kietoa grip vastapäivään kahvan päästä katsottuna, vasenkätisen myötäpäivään. Tällöin reunat eivät avaudu otteen kääntyessä. Sääntö ei ole ehdoton, ja osa pelaajista kokee toisen suunnan luontevammaksi.
Mistä oikean gripin löytää
Urheiluketjujen sulkapallo-osastoilla on yleensä 1-3 gripivaihtoehtoa, useimmiten tahmeita PU-gripejä. Kuivia PU-gripejä ja froteegripejä löytyy luotettavimmin sulkapalloon erikoistuneista liikkeistä ja verkkokaupoista, joissa on myös rullapakkauksia seurakäyttöön. Valikoimaan voi tutustua grippinauhojen tuotealueella.
Kun gripiä kokeilee ensimmäistä kertaa, kannattaa ostaa yksi kappale kolmea eri tyyppiä ja pelata jokaisella vähintään kaksi vuoroa. Yksi kokeiluvuoro ei kerro, miten grip käyttäytyy, kun käsi on todella märkä.
UKK
Kuinka usein grip pitää vaihtaa, jos hikoilee paljon?
Runsaasti hikoilevan pelaajan kannattaa vaihtaa PU-päällysgrip noin 8-15 pelitunnin välein. Froteegrip kannattaa vaihtaa vielä useammin, koska se likaantuu ja paksunee kosteudesta.
Onko froteegrip parempi kuin PU-grip hikisille käsille?
Imukyvyltään froteegrip on paras, mutta se paksuntaa kahvaa ja vaatii tiheää vaihtoa. Monelle hikoilevalle harrastajalle kuiva PU-grip on parempi kompromissi.
Voiko gripin pestä ja käyttää uudelleen?
PU-gripiä ei kannata pestä, koska pinta menettää ominaisuutensa. Froteegripin voi huuhdella, mutta kuivuessaan se usein kutistuu tai kovettuu, joten uusi grip on käytännössä parempi ratkaisu.
Lopuksi: valitse grip oman hikoilusi mukaan
Paras grip ei ole kallein eikä tahmein, vaan se, joka pitää juuri sinun kätesi kiinni koko vuoron ajan. Kuivakätinen pärjää tahmealla PU-gripillä, hikoilevalle sopii kuiva PU tai froteegrip, ja kaikilla vaihtoväli ratkaisee enemmän kuin merkki. Ennen seuraavaa pitkää vuoroa kannattaa tarkistaa, onko gripin pinta jo kiiltävä. Jos on, uusi grip maksaa muutaman euron ja palauttaa rennon otteen heti.